Tälle sivulle on talletettu lorea, lähde on Facebookin Praedor-ryhmä jos ei toisin sanota. Saa korjata ja laittaa Oikein™.
Eläimiä
Rankkitohko, suuren koiran kokoinen kuusijalkainen petokoppakuoriainen. Metsästää houkuttelemalla saalista mätänevän ruumiin tuoksulla ja väijyttää uhrin kaivautumalla hiekkaan tai soraan. Liikkuu noin kolmen yksilön parvina. Voimakkaat leuat voivat leikata epäonnisen metsässäliikkujan nilkan poikki. Alkemistit maksavat ötökän rankkirauhasesta oikein säilöttynä viitisen kultarahaa. - Martti Huusko, 9.11.2021
Pirunjänis, sarvipäinen suurikokoinen rusakko. Toisin kuin sarvettomat toverinsa, vihaa ihmisiä ja käy niiden päälle hullun voimilla. Takakoiven potku voi suolestaa panssaroimattoman ihmisen ja pirunjänisten kerrotaan torjuvan miekkoja sarvillaan. - Martti Huusko, 9.11.2021
TIENNÄYTTÄJÄ: Pieni, tuskin lapsen nyrkin kokoinen safiirinsininen lintu, jolla on neljät siivet ja uskomaton suuntavaisto. Se löytää tien takaisin kotipesälleen vaikka Kirotulta maalta saakka. Ravinnokseen se käyttää kukkien mettä. Pienen kokonsa ja hurjan nopeutensa takia vaikea pyydystää, mutta mahdollista se on. Matkustavaisille, vakoojille ja tietenkin praedoreille hyödyllinen. Jos sattuu kohtaamaan tämän linnun, sen seuraaminen voi johdattaa vaarallisiin, mutta kiinnostaviin paikkoihin. Kansanperinteen mukaan Tiraman itse ilmestyy Tiennäyttäjän hahmossa auttamaan eksyneitä ja vaeltavia. - Ville Rautiainen, 7.11.2021
VERIVARPUNEN: Toinen lintu, mutta vähemmän sympaattinen. Pieni, noin tavallisen varpusen kokoinen raudanharmaa siivekäs joka imee ravinnokseen verta. Suurina parvina ne ovat uhka karjalaumoille ja jopa kokonaisille kylille. Keski- ja etelä-Travanin maalaiskylille ja karjapaimenille tuttu vitsaus. - Ville Rautiainen, 7.11.2021
HURJANOKKA: Iso lentokyvytön lihaa syövä lintu, joka kävelee kahdella jalalla ja voi kasvaa miltei kolmimetriseksi. Liikkuu laumoissa, joita voi nähdä itäisillä ja läntisillä niityillä lähellä Suden autiomaan rajaa. Saanut nimensä suuresta, paksusta nokastaan, josta kasvaa vaikuttavia sarveiskyhmyjä ja -piikkejä, ja jossa muista linnuista poiketen on rivi käyriä teräviä hampaita. Välttelee yleensä ihmisiä, mutta ei nirsoile ihmislihan syöntiä. Etenkin potkut tekevät rumaa jälkeä. Hurjanokka ja verivarpunen ovat Tiramanin palvojien mytologiassa lintuja, jotka hylkäsivät Tiramanin ja ryhtyivät seuraamaan pahoja voimia. - Ville Rautiainen, 7.11.2021
Hurjanokalla on minun kirjoissani Teurakukoksi kutsuttu sukulainen suurissa metsissä ja Angarin itälaidalla - Ville Vuorela, 7.11.2021
NOPSASORMI: Lumiapinan pienempi ja vähemmän vaarallinen serkku. Noin kissan kokoinen otus, jolla on valkoinen turkki, pitkä taipuisa häntä ja näppärät sormet, joilla se pihistää ruokaa ja pieniä arvoesineitä. Arel Hiramon loi nämä otukset mahdollisesti eräänlaisiksi vakoojiksi ja varkaiksi vuoristoheimoja vastaan käytyyn sotaan. Vaikka Nospasormen varastelutaipumukset ovat harmillisia ja niitä saa yhtenään hätyyttää pois ruokakomeroista ja varastohuoneista, ne eivät ole yhtä ihmisvihamielisiä kuin lumiapinat. Niitä on mahdollista kesyttää, ja jotkin heimopäälliköt pitävät niitä lemmikkeinä... joita voi lähettää pihistämään arvokkaita tietoja tai muuta vastaavaa. - Ville Rautiainen, 7.11.2021
TURMANSÄÄSKI: Läntisillä soilla liikkuva, hyttystä muistuttava hyönteinen. Pisto sattuu ja pahasti, ja muutamassa minuutissa pistokohta on turvonnut ja inhottavan värinen ja hajuinen sekä uhri pahoinvoiva. Noin tunnin sisällä piston saanut on muuttunut nimettömäksi olennoksi. Turmansääski on äärimmäisen harvinainen, ja sen kohtaaminen saatikka pistoksen saaminen on epätodennäköisempää kuin se, että praedorseurue toivotettaisiin riemusaatossa tervetulleeksi. Useimmat pitävät koko hyönteistä satuna, mutta rämeväki tietää, mistä puhuu. - Ville Rautiainen, 7.11.2021
SUOTIIKERI: Toinen Läntisten soiden harvinaisuus. Suopirua muistuttava peto, joka on kuin suomuinen ja räpyläjalkainen kissapeto. Ei yhtä iso kuin metsätiikeri eikä yhtä yleinen kuin suopiru, mutta silti vaarallinen saalistaja. Rämeväki kertoo joskus kauppapaikoilla juttuja, joissa suopirut ovat "kesyttäneet" suotiikereitä auttamaan metsästyksessä. Uskokoon ken tahtoo. - Ville Rautiainen, 7.11.2021
KIELIMATO: Erittäin inhottava Skorpionin ja tuhatjalkaisen risteytymää muistuttava suurten metsien loiseliö. Leikkaa pihdeillään nukkuvan ihmisen kielen irti ja kiinnittyy sen paikalle. Uhri säilyttää puhekykynsä, mutta puhe on suurelta osin epäselvää mongerrusta. - Ville Rautiainen, 7.11.2021
Aarnikukko [on] eteläisissä metsissä elävä isokokoinen lentokyvytön lintu. Se on noin aikuisen miehen kokoinen. Sillä on terävät kynnet ja nokka. Sen sulkasato on värikäs ja lihamaukas. Se alkaa olla harvinainen koska metsäläiset ylimetsästävät niitä. - Niko Ruotsalainen, 8.11.2021
Voronkuoma on noin ponin kokoinen, neliraajainen ja päätön olento. Se on raukkamainen ja piiloutuu päivisin, mutta öisin se etsii itselleen ruokaa, mieluiten tuoreita ruumiita. Saadakseen ravintoa se on valmis kaivamaan auki matalia hautoja, homma johon sen lapiomaiset kiipeilykynnet soveltuva hyvin. Löydettyään ruumiin, se sulloo sen suureen kitaansa (koko kehon kokoinen) ja vetäytyy nopeasti sulattelemaan ruokaansa. Villeimmät tarinat kertovat suurkaupunkien varkaiden hävittävän ruumiita käyttämällä näitä olentoja apunaan. (Raadonsyöjälaiskiainen ilman päätä.) - Martti Huusko, 8.11.2021
Karjaeläimiä
Karjaeläimet tärkeysjärjestyksessä ovat lammas, nauta, sika, hiidenlehmä ja vuohi. - Keittojen kirja, s. 37.
Tavallisen naudan rotuja on useita, kuten holrusein, hyvin suurikokoinen lihakarjarotu Holrusista, paljon maitoa tuottava farrigniankarja, pienikokoinen ja sitkeä idänkarja, sekä villinä ja paikoitellen myös kesytettynä elävä alkuhärkä. Hiidenlehmä on vankkarakenteinen, käyräsarvinen puhveli jota kasvatetaan varsinkin Seresissä. Rahkabuldoni on toinen puhvelirotu, joka tuottaa erityisen hyvää ja rasvaista maitoa. - Keittojen kirja, s. 37.
Vuohi on epäilemättä sukua lampaalle, sillä erolla että myös uuhilla on sarvet. Joskus on jopa hieman vaikea erottaa, onko jokin kurja elukka lammas vai pitäisikö sitä jo sanoa vuoheksi. - Keittojen kirja, s. 38.
Villi pahkainen heradontti on erityisen suuri ja vihainen rahkabuldonin sukulainen. Villikarjaan kuuluvat myös gaviani ja merkvo. - Keittojen kirja, s. 40.
Triviaa
Tiedän, että karhu on vuoristolaisille pyhä eläin, ja Taivaan suuren suden nimestä päätellen myös susi on arvostettu (joskin varmaan myös pelätty). Hevonen taas lienee arvostettu eläin kaikissa kulttuureissa. - Ville Vuorela, 6.11.2021
Lemmikkejä EI tuoda Borvariasta, ellei tarkoitus ole pitää niitä häkissä koko ajan. Ne EIVÄT kesyynny. Lisäksi Petri on toivonut, että kirjoittajat keksisivät Jaconiaan joskus myös sellaisia otuksia, joilla ei ole selvää vastinetta Maapallon lauhkean vyöhykkeen eläimistössä. Olen itse ollut niiden kanssa varovainen, mutta Palak Velador, jonka luomus nykyinen eläinkunta alunperin on, on varmasti kokeillut yhtä sun toista. - Ville Vuorela, 6.11.2021
Köyhillä, joilla on juuri ja juuri varaa ruokkia lapsensa ja itsensä, ei varmaan ole ylellisyyttä lemmikkeihin tai ne syödään pahimpaan nälkään. Maaseudulla asia on toisin, eli perheellä voi olla jokunen hyötyeläin. Suurissa asutuskeskuksissa on kaikki mahdollinen ala muutettu ruoan tuotantoon, joten eläimiä on selvästi vähemmän, mutta rajaseuduilla mentäessä vuohet ja lampaat ovat tavallisempia. Isompi lypsykarja on ylellisyyttä.
Kissat ja pienet koirat ovat varmaan sopivia hyötyeläimiä metsästämään jyrsijöitä ja oivia lemmikkejä kaikkialla missä käsitellään viljaa. Sekarotuisia koirita ja villejä kissoja löytyy varmana kaikkialla, nälkävuosina selvästi vähemmän.
Jaconiassa olisi tilaisuutta marsujen kaltaiselle jaloissa pyörivälle ruokaeläimellle. Varmaan jatkossa, niitä löytyy vuoristojen kylissä, minun peleissäni.
Artanten uskonto varmaan käyttää vertauksissaan eläimiä, jotka liittyvät hyvin suoraan aatelisten voimaan ja statukseen, esim. karhut, sudet, myös metsästyshaukat voisivat olla tälläisiä (paitsi, jos on ollut kärhämää Tiramanin uskojien kanssa, jolloin lintuja ei nosteta esiin). Leijonia ei Jaconiassa ymmärtääkseni ole, joten ne eivät ole vaakunaeläimiä. Tiramanin palvojat eivät ehkä arvosta kissoja kovin suuresti.
Borvarian nimettömät olennot ovat kiellettyjä "lemmikkejä", äärettömän vaarallisia omistaa. Sellainen pitäisi kuljettaa ja pitää salassa, ellei halua inkvisiittoria kylään. Varmasti niitä on velhoilla, alkemisteilla ja varakkailla hourupäillä.
Velhokunikaat loivat omia eläimiään. Ne poikkesivat nimettömistä olennoista sillä tavoin, että pystyivät lisääntymään keskenään ja niiden jälkeläiset olivat tunnistettavissa saman rodun yksilöiksi. Velhojen lemmikit ovat yleensä vaarallisia, luovia tai oivaltavia, eikä lemmikkejä meidän näkökulmastamme. Sieltä löytynee magialla muunneltujen ihmisiä, eläimiä, epäkuolleita ja mekaanisesti toimoivia lemmikkejä, sekä tietenkin demoneja. Jalostusohjelmat kestävät vuosituhansia... - Mikael Mustonen, 6.11.2021