Suuret katovuodet 305-311 V.a.
Tunnetaan myös nimellä Seitsemän laihaa vuotta. Valiarin ajan pahin tunnettu nälänhätä.
Katovuodet 514-515 ja vuoden 516 nälänhätä
Vuoden 514 V.a. sato oli ollut huono; syksyllä halla tuhosi tuleentumattoman viljan laajoilla alueilla. Talven yli selvittiin kuitenkin varsin hyvin valtion viljamakasiinien avulla ja siemenviljaakin jäi vielä varastoon.
Kevät tuli tavattoman varhain. Heti Sydäntalven päätyttyä sää alkoi jo lämmetä ja ruoho alkoi vihertää jo heti Lopputalven alussa. Monet talonpojat alkoivatkin jo kylvötöihin. Alkukevään 7. päivänä tuli katastrofi: ankara pakkanen tuhosi kaiken mitä oli jo kylvetty. Sitä seurasi suuri lumipyry, kaatosateet ja tulvat. Kylvöt myöhästyivät ja kesällä satoi kaatamalla. Halla iski uudestaan jo loppukesän päivinä, juuri ennen kuin vilja olisi kypsynyt.
Alkukeväästä 516 vehnäleipä loppui Pohjois- ja Keski-Jaconiassa kokonaan, sitten ohra- ja ruisleipä. Kolmea tärkeintä viljaa ei ollut pian saatavilla mistään hinnasta. Kanavien kalojen loputtua tarjolla oli vain sisämeren kapakalaa ja sitäkin liian vähän. Kananmunat maksoivat pahimmillaan kultarahan kappaleelta.
Etelä-Jaconian säät olivat hieman suotuisammat ja siellä kato oli vain lievä. Viljaa ei kuitenkaan juuri riittänyt vientiin. Vain kaikkein ahneimmat kauppiaat käyttivät tilaisuutta säälimättä hyväkseen ja veivät viljalasteja Farrigniaan. Paha sai usein myös palkkansa: nälkäiset maalaiset ryöstivät monet lastit jo matkalla.
Kesän aikana kyyhkyset, varikset ja muut kaupungin linnut katosivat. Kulkukoirista päästiin toistaiseksi kokonaan, ja rotat vähenivät paljon. Kotieläimistä jäi vain suurin osa kissoista; ne selvisivät hyvin popsimalla pikkujyrsijöitä, ja harva uskalsi tappaa kissan. Kaupungeissa oli nälkämellakoita.
Poikkeuksellisen hyvä varhaisperunoiden sato helpotti hätää alkukesällä. Myös syksyn viljasato oli hyvä, vaikka osa pelloista oli jäänyt kylvämättä siemenviljan puutteen takia.
Nälkäherran päivät
Maaseudulla edellisen vuoden varastot alkavat usein tyhjetä loppukesällä ennen seuraavan sadon kypsymistä.
Nälkäherran päiviksi sanotaan aikaa Sydänkesän 25. päivästä Loppukesän 4. päivään. Silloin puute on yleensä pahimmillaan, mutta ajankohta toki vaihtelee vuosittain.