Muokataan osiota sivusta Farrignia

== Asutus == 

Valtavassa pääkaupungissa elää puoli miljoonaa ihmistä, mutta sen rajojen sisällä on lukuisia muitakin kaupunkeja ja maalaiskylät ovat näköetäisyydellä toisistaan. Koko valtakunnan väkilukua ei varmuudella tiedetä, mutta sen uskotaan olevan reilusti yli kymmenen miljoonaa. Levottomia rajamaita ei ole, sillä ainoastaan lounaiskolkassa alkaa uloimman kanavan takana erämaa, kaikkien muiden rajojen ollessa muita valtakuntia tai [[Sisämeri|Sisämeren]] rantaa vasten.

Huolimatta tehostuneesta maanviljelyksestä ja uusista työkaluista, kuten viikatteista ja kääntöauroista, on Farrignia monien muiden vanhojen valtakuntien tapaan alkanut tuntea kasvavan väestön painon. Maalaiskyliä ympäröivät pellot on jaettu niin moniin sarkoihin, että yhtä taloa kohti liikenevällä sadolla hädin tuskin elää, saati sitten maksaa aateliston vaatimia veroja. Nykyisin maatilan perivät lähinnä vanhimmat pojat. Nuoremmat pojat ja tytöt, joita ei voitu naittaa naapureille tai naapurikylään, passitetaan kohti lähintä kaupunkia. Siellä he etsivät palvelijoiden ja työmiesten virkaa. Monet päätyvät slummeihin rikollisiksi ja prostituoiduiksi.

Raskas maaliikenne on valtakunnan rajojen sisäpuolella hyvin harvinaista ja sitä koskevat tie- ja siltatullit ankaria.

Köyhyydestä ja suurkaupungin ongelmista huolimatta Farrigniasta löytyvät myös suurimmat kuolevaisten valtakauden ihmeet. Sen [[Ihmeiden katu|Ihmeiden kadulle]] saapuvat myös monet pohjoisesta päin tulevat [[praedorit]] myymään saalistaan, ja muutenkin katujen ihmisvilinässä näkyy kaikenkarvaista väkeä [[velhot|velhoista]] barbaareihin. Aatelisto ei juuri palatseistaan poistu, vaan elää ankaran hovietiketin säätelemää elämää jäykkine pukuineen ja velhokuninkaiden aikaisine seremonioineen. Heidän ja tavallisen kansan välissä on virkamiesten armeija, jonka harteilla käytännön toimet usein ovat.