Muokataan sivua Sienet

[[Luokka:Kasvi]]

==Ruokasienet==
Harvinainen Kuninkaan kärpässieni on sienistä arvostetuin ja se tunnetaan yleisesti. Ikävä kyllä se on helppo sekoittaa myrkyllisiin lajeihin. 

Tunnetuimpia ruokasieniä ovat rouskut, siansienet eli tatit ja erilaiset vahverot joita löytyy kaikissa sateenkaaren väreissä sekä myös valkoisia, ruskeita ja mustia. Myös meikäläisten herkkusienten sukulaisia löytyy.

Farrignian yliopistossa harjoitetaan jonkin verran sienitutkimusta mutta kansaa on vaikea opettaa käyttämään sieniä. Sitä, jolla roikkuu talossaan sieniä kuivumassa, pidetään helposti myrkynkeittäjänä ja noitana.

''"Sieniä syövät vain lehmät ja metsäläiset!"'' moni farrignialainen puuskahtaa, jos hänelle tarjotaan sieniruokaa.

Sunian pähkinälehdoista kerätään koulutettujen sikojen avulla maasieniä eli tryffeleitä. Nämä tryffelit eivät kestä kuljetusta ilman taikuutta joten useimmat herkkusuut joutuvat matkustamaan Suniaan asti. Tryffeleillä täytetty kalkkuna on kuuluisa sunialainen juhlaruoka.
Jaconian metsissä kasvaa myös monia muita tryffelilajikkeita, mutta ne eivät asiantuntijoiden mielestä vedä vertoja Sunian valkoisille tryffeleille.

==Myrkkysienet==
Kasku kertoo, että metsäläiset tutkivat sieniä syöttämällä tuntematonta sientä vangille. Jos vanki ei kuole, sieni on syötävä. Todellisuudessa metsäläiset eivät käytä paljon sieniä, koska he tietävät ettei niissä ole paljon ravintoa ja että ne sulavat huonosti vatsassa. He keräävät rouskuja, tatteja ja vahveroita lähinnä myytäväksi, suolasieniksi, myrkyiksi ja huumeiksi. Maukkaimpia lajikkeita kuten mustatorvisieniä ja suppilovahveroita kuivataan keittojen mausteeksi.

==Jättiläissienet==
{{non-canon| Harmaassa valtakunnassa, Jaconian sateisimmalla seudulla, väitetään kasvavan valtavan kokoisia sieniä; niin suuria, että alkuasukkaat ovat kaivertaneet niihin asuntoja.}}
==Muut sienet==
Ravinto- ja maustekasvien ohella kasvatetaan myös erilaisia huume-, myrkky-, lääke-, kuitu- ja värikasveja ja –sieniä jotka ovat muualta hävinneet.

==Lähteet==
* [[Keittojen kirja]], s. 42-43 ja 46.