Farrignia

Praedor Wikistä
Versio hetkellä 25. toukokuuta 2021 kello 17.51 – tehnyt ELF (keskustelu | muokkaukset) (→‎Hallinto)


Farrignian pääkaupunki oli valtava jo velhokuninkaiden aikaan ja se oli kasvanut kahdesti ulos muureistaan.

Farrignian valtakunta on aivan Jaconian keskellä ja maailman eri kolkkien välinen liikenne kulkee sen kautta vaurastuttaen sitä ja tuoden sinne uusia keksintöjä, aatteita ja ideoita kaikkialta Jaconiasta.


Maasto

Farrignia on melko laakea, mutta silti niin epätasainen, että Suljetun kaupungin itä- ja pohjoispuolella olevat kukkulat erottavat Sisämeren ja Franfarjoen valuma-alueet toisistaan. Näillä kukkuloilla on tiheään vettä pumppaavia tuulimyllyjä, niin että perättäisten sulkujen avulla sekä kanavat että niillä liikkuvat alukset voivat ylittää tämän vedenjakajan. Suurin osa kauppakaravaaneista ja muista kuormista pysähtyykin rajaseutujen kyliin ja kaupunkeihin, missä vankkureiden lasti puretaan kanavia pitkin hinattaviin proomuihin.

Farrignian valtakunta on tiheään asuttua, kanavien reunustamien peltojen ja matalien kukkuloiden alankoa.

Farrignian pääkaupunki oli valtava jo velhokuninkaiden aikaan ja se oli kasvanut kahdesti ulos muureistaan. Kuolevaisten hallitseman valtakunnan pääkaupungiksi tultuaan se kasvoi entisestään. Niinpä kolmien velhokuninkaiden aikaisten pyöreiden muurikehien ulkopuolella on kuolevaisten rakentama epäsäännöllinen neljäs muuri. Senkin ulkopuolelle on kaupungin eteläportin ympäristöön syntynyt laaja slummi.


Asutus

Valtavassa pääkaupungissa elää puoli miljoonaa ihmistä, mutta sen rajojen sisällä on lukuisia muitakin kaupunkeja ja maalaiskylät ovat näköetäisyydellä toisistaan. Koko valtakunnan väkilukua ei varmuudella tiedetä, mutta sen uskotaan olevan reilusti yli kymmenen miljoonaa. Levottomia rajamaita ei ole, sillä ainoastaan lounaiskolkassa alkaa uloimman kanavan takana erämaa, kaikkien muiden rajojen ollessa muita valtakuntia tai Sisämeren rantaa vasten.

Huolimatta tehostuneesta maanviljelyksestä ja uusista työkaluista, kuten viikatteista ja kääntöauroista, on Farrignia monien muiden vanhojen valtakuntien tapaan alkanut tuntea kasvavan väestön painon. Maalaiskyliä ympäröivät pellot on jaettu niin moniin sarkoihin, että yhtä taloa kohti liikenevällä sadolla hädin tuskin elää, saati sitten maksaa aateliston vaatimia veroja. Nykyisin maatilan perivät lähinnä vanhimmat pojat. Nuoremmat pojat ja tytöt, joita ei voitu naittaa naapureille tai naapurikylään, passitetaan kohti lähintä kaupunkia. Siellä he etsivät palvelijoiden ja työmiesten virkaa. Monet päätyvät slummeihin rikollisiksi ja prostituoiduiksi.

Raskas maaliikenne on valtakunnan rajojen sisäpuolella hyvin harvinaista ja sitä koskevat tie- ja siltatullit ankaria.

Köyhyydestä ja suurkaupungin ongelmista huolimatta Farrigniasta löytyvät myös suurimmat kuolevaisten valtakauden ihmeet. Sen Ihmeiden kadulle saapuvat myös monet pohjoisesta päin tulevat praedorit myymään saalistaan, ja muutenkin katujen ihmisvilinässä näkyy kaikenkarvaista väkeä velhoista barbaareihin. Aatelisto ei juuri palatseistaan poistu, vaan elää ankaran hovietiketin säätelemää elämää jäykkine pukuineen ja velhokuninkaiden aikaisine seremonioineen. Heidän ja tavallisen kansan välissä on virkamiesten armeija, jonka harteilla käytännön toimet usein ovat.


Hallinto

Kuningatar Liala Mada on kuitenkin aktiivisesti puuttunut valtakunnan asioiden hoitoon ja onnistunut palauttamaan kuningashuoneen kansansuosion, jonka hänen isänsä oli menettänyt.

Katso myös


Takaisin etusivulle