Sivua ei ole kanonisoitu. Kuvaus koskee 500-luvun V.a. alkupuolta. Iso kiitos Niko Ruotsalaiselle asiantuntevista huomautuksista.
Farrigniassa on ammattisotilaiden armeija, jonka tehtävänä on valtion rajojen ja yhtenäisyyden puolustaminen. Vakinainen armeija on pieni; kolme prikaatia, à 4000-6000 miestä. Tämän lisäksi on palatsikaarti, noin 3 kohorttia à noin 500 miestä.
Farrignian yliopiston ammattiupseereita kouluttava sotakorkeakoulu on tiiviissä yhteistyössä armeijan kanssa. Se aloitti tosin vasta 520-luvulla eikä ole vielä tuonut suuria muutoksia.
Armeijaan pyrkiminen
- kuka tahansa mies voi pyrkiä, vaikka paimentolainen tai vuoristolainen
- noin teoriassa, käytännössä kohtelu on avoimen rasistista eikä varmaan yhtään metsäläistä, paimentolaista tai vuoristolaista ole värväytynyt
- ei naisia (paitsi teoriassa yliopiston sotakorkeakoulun kautta)
- voi pyrkiä mihin aikaan tahansa, mutta suurin osa värväytyy syksyllä sadonkorjuun jälkeen
- katovuosina armeijaan pyrkii paljon väkeä, syyt ovat ilmeiset
- värväystoimisto on Farrignian Kolmannella kehällä (on oltava 1 kupariraha jotta pääsee kaupunkiin sisään eteläportista ja 5 kuparia kolmannen kehän tulliporttia varten...)
Vaatimukset (virallisesti)
- terveystarkastus
- ikä vähintään 20 vuotta
- pituus vähintään 3 kyynärää 8 tuumaa (noin 170 cm)
- sitouduttava 25 vuodeksi armeijan palvelukseen
- luku- ja kirjoitustaito on eduksi (paljon helpompi saada ylennys)
- suoritettava 32 virstan mittainen marssikoe kevyessä varustuksessa, tämän jälkeen pääsee koulutukseen
- virallisesti sotilaalla ei saa olla vaimoa, jottei valtiolle tulisi velvoitetta elättää kaatuneen sotilaan vaimoa ja lapsia; epävirallisesti heillä tietysti on vaimoja
Valtio kustantaa sotilaiden aseet, varustukset, vaatteet sekä asunnon ja ylöspidon kasarmissa. Heille maksetaan myös pientä palkkaa. Upseerit voivat asua omissa asunnoissaan.
Kaikki jotka osaavat ratsastaa ja käsitellä hevosia nimitetään heti ratsuväkeen.
Alokasaika
Alokkaan elämä on kurjaa, mutta parempaa kuin useimpien köyhien elämä. Alokkaalla sentään on katto pään päällä, jonkinlainen punkka missä nukkua, ja siedettävä päivittäinen ruoka. Myöhemmin saa näiden lisäksi jopa palkkaa. Eikä tarvitse maksaa veroja.
Alokasaika kestää X kuukautta (?). Asiaan kuuluu simputus jota harjoittavat niin vanhemmat alokkaat ja sotilaat kuin upseeritkin. Liala Madan aikana valvonta on lisääntynyt ja kohtelu lieventynyt.
Ensimmäiseksi koulutetaan sotilaallinen käytös ja kuri, muodostelmat, merkinannot (mm. torvisignaalit), ja taistelukoulutus alkaa mahdollisimman pian.
Jos ei ole muuta ohjelmaa, alokkaat aloittavat aamun on taisteluharjoituksella. Harjoituksissa käytetään puisia aseita, jotka painavat kaksi kertaa enemmän kuin tavalliset. Välillä harjoitellaan jalkajousella ampumista, keihäänheittoa, nyrkkeilyä ja painia.
Lounas syödään puolenpäivän jälkeen, sen jälkeen on lepotauko, ja sitten iltapäivän harjoitus. Muilla kuin alokkailla taisteluharjoitus on kerran päivässä.
Sotilaan pitää pystyä marssimaan 25 virstaa viidessä tunnissa. Kolme kertaa kuukaudessa marssitaan 12 kilometrin marssi noin 200 naulan varusteissa. Uimataito on pakollinen ja uintiharjoituksia on kesällä säännöllisesti.
Ruumiinrangaistus on käytössä mutta vain vakavissa rikkeissä. Pienemmistä rikkeistä rangaistuksina voi olla poistumiskieltoa, työtä vuorotta, palvelusta vuorotta, arestia tai kovennettua arestia.
Vuoden palvellutta pidetään jo sotilaana ja he saavat alkaa itse simputtaa muita.
Palvelus koostuu suureksi osaksi vartioinnista, partioinnista ja koulutuksesta. Taitoja hiotaan koko ajan ja syksyisin pidetään suuret sotaharjoitukset. Vartiopalvelusta on sitä vähemmän ja vapaa-aikaa sitä enemmän, mitä kauemmin sotilas on palvellut.
25 vuotta palvellut sotilas voi jatkaa kouluttajana ja ylennettynä (evokaatti) 5 vuoden sopimus kerrallaan, tai ottaa vastaan maatilan tai vaihtoehtoisesti pienen eläkkeen, jolla jotenkuten pärjää pääkaupungin toisella tai kolmannella kehällä.
Armeijassa on säännöllisiä turnajaisia, kilpailuja, kokeita, leirejä ja sotaharjoituksia. Hyvin menestyneet saavat ylennyksen, pääsevät erikoistehtävään tai palkitaan muuten. Huonoimmin pärjänneitä rangaistaan.
Joukot
| Yksikkö | Vahvuus | Käskijä | Apulaiset |
|---|---|---|---|
| Ruotu | noin 10 miestä (8-12) | Ruodunvanhin | — |
| Viirikkö | noin 10 ruotua (~100 miestä) | Luutnantti | 1 kersantti per 50 miestä |
| Kohortti | noin 5 viirikköä (~500 miestä) | Kapteeni | 3 × luutnantti, ylikersantti |
| Rykmentti | 3-5 jalkaväkikohorttia, varsijousimieskohortti ja ratsuväkiyksikkö | Eversti | Majuri |
| Prikaati | Sodan ajan joukko | Kenraali | — |
| Armeija | Koko armeija | Hallitsija tai marsalkka | Kenraalit |
Ruotu, noin 10 miestä, kuljettaa oman telttansa ja on yksi ruokakunta.
Marsalkka on hallitsijan (sodan aikana) tarvittaessa nimittämä ylipäällikkö.
Varusteet
Raskas jalkaväki muodostaa pääosan armeijasta. Varusteina pitkä keihäs, kilpi, miekka, kypärä, levykyrassi ja muuta haarniskaa sen verran kuin on itse hankkinut.
Varsijousikohortilla on kypärä ja levykyrassi plus omat haarniskat, miekka, sekä hyvin iso kilpi jota kilvenkantaja raahaa. Kullakin kolmen miehen ryhmällä on kaksi raskasta jalkajousta. Tarvittaessa kaikki heistä voivat ladata tai ampua tai siirtyä lähitaisteluun.
Ratsuväellä on haarniskoidut hevoset, täysi levyhaarniska, kypärä, peitsi ja muita aseita.
Vain ratsuväellä, upseereilla ja palatsikaartilla on selvästi erottuvat yhtenäiset varusteet.
Kevyttä jalkaväkeä ovat nostoväki ja palkkasoturijoukot. Nostoväellä on kilpi ja keihäs, ja haarniskaa sen verran kuin ovat itse hankkineet. Palkkasotureilla on usein hyvät mutta kirjavat varusteet, mitä vain ovat saaneet ryöstettyä/varastettua, sekä hevoset – mutta ratsuväkenä niistä ei toki ole mihinkään.
Aatelisten omat joukot ovat useimmiten hyvin koulutettuja ja varustettuja, mutta niitä on vähän. Liian isojen joukkojen perustamista pidetään syystäkin epäilyttävänä.
Erikoistehtävät ja -joukot
Parhaat ampujat pääsevät varsijousikohorttiin. Sitä pidetään ylennyksenä vaikka sotilasarvo ei nousekaan.
Ratsuväki on erillinen ja muita parempana itseään pitävä joukko-osasto. Ritari- tai aatelistaustaisilla alokkailla on yleensä ratsastustaidot jotka vaaditaan.
Armeijan puusepät, sepät ja muut käsityöläiset ovat enimmäkseen värvättyjä siviilejä. Armeijan olot ja palkka ovat huonot verrattuna siviilityöhön mutta silloin ei ole killan määräysvallassa eikä tarvitse maksaa jäsenmaksuja ja veroja. Kilta voi myös mielivaltaisesti kieltää käsityöläisen työskentelyn kaupungissa. Useimmiten näin käy kun killan mielestä ko. käsityöläisiä olisi "liikaa" ja hinnat laskisivat.
On myös muuta erikoiskoulutusta ja -tehtäviä mutta ne ovat enimmäkseen salaisia.
Farrignian palatsikaarti
Palatsikaarti on muutaman kohortin (à 500 miestä) kokoinen erikoisjoukko-osasto. Lisäksi on palatsikaartin ratsuväkikohortti. Palatsikaartiin hyväksytään vain kaikkein parhaat ja ennen kaikkea fanaattisimmat miehet. Heidät vihitään alun simputusjakson jälkeen salaisilla riiteillä kaartilaisiksi. Kaartin varusteet ovat parhaat mitä rahalla on saatavissa. Kaartinupseerit tunnistaa sulkaharjakypäröistä.
- Gors väistyi oven tieltä. Se aukesi ja huoneeseen astui kaksi kivikasvoista palatsikaartin sotilasta, jotka asettuivat oviaukon molemmin puolin. – Verivartio, s. 273
Muodollisesti Farrignian armeijan joukko-osasto, käytännössä hallitsijan oma itsenäinen henkivartiosto, jonka tehtävinä on mm. Farrignian hallitsijan ja hänen palatsinsa vartiointi ja Neljännen kehän turvallisuus ja puolustaminen (vrt. Rooman pretoriaanikaarti).
- Palatsikaarti on kyllä [armeijaa] eliitimpi ja fanaattisempi joukko (vrt. SS Leibstandarte Adolf Hitler), eikä niitä riitä koko ensimmäiseen kehään. Se on Mada-dynastian vastine velhojen neuvoston mustille kissoille, mutta murhaa avoimemmin. Omana esikuvana "Rakkautta ilmassa" -tarinan lyhyet kuvaukset. - Ville Vuorela, Facebook, 22.11.2019
Haarniskat – ainakin upseereilla – ovat levykyrassi ja sulkaharjainen kypärä.
- Riimun luona odotti kaksi miestä kiitävissä haarniskoissa ja sulkaharjakypärissä. Ramancis ja Cadolar tietenkin, palatsikaartin päivä- ja yökomentajat ja samalla kruunun esitaistelijat. Muun palatsikaartin tapaan he olivat aseistautuneet ja jos kuningatar käskisi, he surmaisivat kenet tahansa säätyyn, sukupuoleen ja asemaan katsomatta. – Verivartio, s. 184.
Kaartin aseistukseen kuuluu varsijousi, pitkä keihäs, miekka, kilpi ja tikari. Tavallisin haarniska on täysi ketjupanssari, aliupseereilla ja sitä ylemmillä täysi levyhaarniska.
Farrignian kuninkaallinen laivasto
Laivasto on lähes olematon.
Farrignialla on Sisämerellä muutama kaleeri, liuta pienempiä aluksia, ja muutamia jokiproomuja kanavilla. Kaleerien soutajat eivät ole rikollisia eivätkä orjia, vaan koulutettuja ja palkattuja ammattilaisia, sillä taistelumanööverit entraussillan käyttämiseksi vaativat hyvää koordinaatiota ja yhteistyötä.
Laivaston sotilasarvoja ovat matruusi, ylimatruusi, pursimies, perämies, kapteeni, komentaja ja amiraali.
Tulevaisuus
Lähitulevaisuudessa aseistus ja taktiikka muuttuvat. Käyttöön otetaan piikkineliöt, eli pitkiä keihäitä kantava neliömäinen muodostelma, jonka sisällä on varsijousimiehiä. Neliöt vaihtavat suuntaa tarvittaessa nopeasti, ne voivat liikkua itsenäisesti ja ne voidaan yhdistää isommiksi osastoiksi.
Tällainen yksikkö on murhaavan tehokas etenkin ratsuväkeä vastaan mutta kilpimuurin murtaminenkin sujuu.
Laivastolle kehitetään katapulteilla ammuttava entraushaka, joka tekee entraussillan tarpeettomaksi. Tällöin ammattimaisia soutajia ei enää tarvita – kaleerien soutajiksi voidaan tuomita rikollisia. Tämä rangaistus on yksi pahimmista mitä voi kuvitella.
Vielä myöhemmin uusia joukko-osastoja tulevat olemaan tykistö, pioneerit ja krenatöörit (kranaatinheittäjät). Jälkimmäiset erottaa kapeista karpuusihatuista, sillä leveä hattu vaikeuttaa kranaatinheittoa. Lisäksi huoltoon aletaan kiinnittää enemmän huomiota ja perustetaan tehokkaammat huolto- ja lääkintäjoukot.