Tod

Pääkaupunki on syntynyt velhokuninkaiden aikaisen linnoituksen ympärille ja toimii kauppapaikkana lähiseutujen metsäläisille, Läntisten vuorten eteläpään vuoristolaisille ja kaukaisempien rajaseutujen uudisraivaajille.

Tod on Jaconian sivistyneistä valtakunnista pienin. Todin kaupunki sijaitsee Eviarjoen länsirannalla lähellä Revonkiven kalliota, jossa Franfarvirta jakautuu Eviariksi ja Anfariksi. Valtakuntaan kuuluu pääkaupungin lisäksi ranta-asutuksia jokihaaran lähellä. Muutoin valtakunta on metsien ja metsäläisten ympäröimä. Valtakunnan asujaimisto koostuu pohjoisesta muuttaneista jaconialaisista uudisasukkaista, metsäläisistä sekä jokiväestä, joka on enimmäkseen köyhää ja sekaveristä väkeä vailla vakituista kotia.

Velhokuninkaiden aikaan Todin paikalla sijaitsi toinen kaupunki, jonka nimeäkään ei enää muisteta. Siitä on muistona enää pääkaupungin keskuslinna, sataman aallonmurtaja sekä vähän talojen perustuksia. Nykyinen Tod on rakennettu enimmäkseen puusta.

Tod on Jaconian ainoa valtakunta, jota ei hallitse kuningas, vaan valtaa pitää helmiruhtinaiksi kutsutut ylimyssuvut. Vuonna 400 V.a. heidän esi-isänsä valloittivat Todin metsäläisiltä ja perustivat alueelle oman valtakuntansa. Kahdeksan helmiruhtinassukua jakoi niin vallan kuin kauppaoikeudetkin keskenään, ja jokainen suvuista pitää hallussaan osaa pääkaupungista. Lukemattomat keskinäiset avioliitot ovat lujittaneet sukujen välisiä suhteita. Jokaisen ruhtinassuvun alueella on omat lakinsa, jotka kylläkin perustuvat Valiarin lakiin. Todin yhteisistä asioista ruhtinaat päättävät kuukausittain kokoontuvilla helmikäräjillä.

Vuosina 512–519, jolloin kuningas Miran on vallassa, Tod on tämän alueiden piirittämä. Tänä aikana Todissa pelätään, että Miran haluaa liittää Todin valtakuntaansa, mutta helmiruhtinaat ovat erimielisiä, miten metsäläiskuninkaaseen pitäisi suhtautua.

Katso myös

Franfar

Takaisin etusivulle