Filoosi on varsinkin farrignialaisen kirjanoppineen nimitys.1
Useimmat filoosit toimivat aatelisten ja varakkaiden perheiden yksityisopettajina. "Oikealla" filoosilla on vähintään kandidaatin tutkinto Farrignian yliopistosta.
Tietäjinä, opettajina ja asianajajina toimii myös monenlaisia itseoppineita filooseja. Niinpä nimitys on muuttunut osittain pilkkanimeksi oppineille, jotka saivartelevat ja käyttävät retorisia silmänkääntötemppuja ja sanojen monimerkityksellisyyttä tukemaan tai peittämään ontuvaa päättelyä ja tietämättömyyttä.
Kaskuja filooseista
Kerran joku huomautti filoosille, että tälle on tulossa parta. — Hei, sinullehan on tulossa parta! Filoosi lähti saman tien portille ottamaan sitä vastaan. Toinen filoosi kysyi ystävältään, mihin tämä oli menossa, ja kuultuaan syyn hän sanoi: — Ei ihme että meitä pidetään hölmöinä. Sehän saattaa tulla toiselle portille.
Filoosin isä kuoli Piperiassa ja hän vei ruumiin palsamoitavaksi. Myöhemmin hän palasi hakemaan ruumista, ja palsamoija kysyi ruumiiden keskeltä, oliko jotakin mistä hänen isänsä voisi tunnistaa. Filoosi vastasi: "Paha yskä".
Filoosi putosi kuoppaan ja alkoi huutaa apua. Kun kukaan ei kuullut, hän moitti itseään: "Olenpa tyhmä. Nyt kyllä nousen heti ylös ja ruoskin kaikki. Sittenpähän ainakin kuuntelevat minua ja tuovat tikkaat."
Filoosi oli kutsunut ystäviään päivälliselle. Ruoaksi valmistettu sianpää sai ylistystä osakseen, ja kehuillaan ystävät saivat filoosin kutsumaan heidät luokseen seuraavanakin päivänä. Filoosi meni lihakauppiaan luo ja pyysi: "Annapa minulle toinenkin pää siitä samasta siasta. Se eilinen oli niin maukasta."
Filoosi näki lääkärinsä ja pahoitteli tälle: "Suo anteeksi, etten ole sairastunut." (Huom. eräissä Jaconian kulttuureissa on tapana, että omalle lääkärille maksetaan säännöllisesti rahaa niin kauan kuin ollaan terveitä - ja jos sairastuu, ei tarvitse maksaa mitään ennen kuin lääkäri on parantanut sairauden. Henkilö, jolla on tällainen kulttuuritausta, ei ehkä ymmärrä tätä vitsiä.)
Filoosi lapsuudenystävä oli juuri kuollut, ja hän meni tapaamaan ystävän vanhempia. Vanhemmat olivat murheen murtamia: "Voi poikani, veit ilon elämästäni", vaikeroi isä. "Voi poikani, sammutit valon elämästäni", vaikeroi äiti. Filoosi totesi ystävilleen: "Jos hän todella teki kaiken tuon, hänet olisi pitänyt polttaa elävältä".
Aatelinen otti filoosin mukaan metsästämään kauriita ensimmäistä kertaa. Riistanvartija selitti perusasiat, ja kertoi myös tärkeän asian: "Heti, kun palvelijasi ampuu jotain, sinun täytyy heti selkeästi todeta saalis omaksesi, muuten joku toinen voi väittää sen olevan hänen saaliinsa". No, seurue hajaantui palvelijoineen metsälle. Kohta kuului filoosin kipakka komento palvelijalle: "Mitä vielä odotat? Ammu heti!". Kuului jousen helähdys, ja pensaikko kahahti, kun saalis kaatui kuolleena maahan. Sitten alkoi kuulua filoosin ja jonkun miehen kovaäänistä väittelyä. Kävi ilmi, että filoosi oli ehtinyt huutaa saaliin omakseen, ja eräs ritari yritti silti inttää vastaan. Filoosi ei antanut röyhkeälle miehelle suunvuoroa. Lopulta aatelismies luovutti, ja huusi: "Hyvä on! Hyvä on! Se on sitten sinun kauriisi, mutta haittaako, jos otan satulani talteen?"
Filoosilla oli ruukku hienoa selfialaista viiniä ja hän sinetöi sen. Hänen palvelijansa kuitenkin varasti viiniä poraamalla pohjaan reiän. Filoosi ihmetteli, miksi viini vähenee, vaikka sinetit ovat ehjiä. Tuttava ehdotti hänelle:
– Tarkista, ettei viiniä ole varastettu pohjan kautta.
Filoosi vastasi:
– Typerys, eihän viinistäni puutu alapuolinen vaan yläpuolinen osa.
Viitteet
1Kun filoosi näki, mitä taivaalla oli tapahtumassa, hän ei ollut uskoa onneaan. - Erkka Leppänen, Jumalallinen väliintulo, Praedor: Tarinoita Jaconiasta, Vaskikirjat, Tampere, 2020.