Nälänhädät

Suuret katovuodet 305-311 V.a.

Tunnetaan myös nimellä Seitsemän laihaa vuotta. Historian pahin nälänhätä.

Katovuodet 514-515 ja vuoden 516 nälänhätä

Vuoden 514 V.a. sato oli ollut huono; syksyllä halla tuhosi tuleentumattoman viljan laajoilla alueilla. Talven yli selvittiin kuitenkin varsin hyvin valtion viljamakasiinien avulla ja siemenviljaakin jäi vielä varastoon.

Kevät tuli tavattoman varhain. Heti Sydäntalven päätyttyä sää alkoi jo lämmetä ja ruoho alkoi vihertää jo heti Lopputalven alussa. Monet talonpojat alkoivatkin jo kylvötöihin. Alkukevään 7. päivänä tuli katastrofi: ankara pakkanen tuhosi kaiken mitä oli jo kylvetty. Sitä seurasi suuri lumipyry, kaatosateet ja tulvat. Kylvöt myöhästyivät ja kesällä satoi kaatamalla. Halla iski uudestaan jo loppukesän päivinä, juuri ennen kuin vilja olisi kypsynyt.

Alkukeväästä 516 vehnäleipä loppui Pohjois- ja Keski-Jaconiassa kokonaan, sitten ohra- ja ruisleipä. Kolmea tärkeintä viljaa ei ollut pian saatavilla mistään hinnasta. Kanavien kalojen loputtua tarjolla oli vain sisämeren kapakalaa ja sitäkin liian vähän. Kananmunat maksoivat pahimmillaan kultarahan kappaleelta.

Kesän aikana kyyhkyset, varikset ja muut kaupungin linnut katosivat. Kulkukoirista päästiin toistaiseksi kokonaan, ja rotat vähenivät paljon. Kotieläimistä jäi vain suurin osa kissoista; ne selvisivät hyvin popsimalla pikkujyrsijöitä, ja harva uskalsi tappaa kissan. Kaupungeissa oli nälkämellakoita.

Poikkeuksellisen hyvä varhaisperunoiden sato helpotti hätää alkukesällä. Myös syksyn viljasato oli hyvä, vaikka osa pelloista oli jäänyt kylvämättä siemenviljan puutteen takia.