Tulath

Tulath oli muinaisen velhokuningas Remus Thesioporusin pääkaupunki Jaconian keskikohdassa, aikoinaan kaunis kuin koru. Nykyisin läpitunkemattoman muurin ympäröimä Tulath tunnetaan nimellä "Suljettu kaupunki".

Jotkut väittävät tuntevansa Suljetun kaupungin huokuvan uhkaa ja näkevänsä siitä painajaisia.

Maasto

Suljetun kaupungin ympärillä olevat kukkulat erottavat Sisämeren ja Franfarjoen valuma-alueet toisistaan.

Historia

Sisällissodan viimeisenä päivänä miljoona sotilasta piiritti Tulathia. Silloin Remus Thesioporus, velhokuninkaista mahtavin ja Tulathin hallitsija, tuli hulluksi.

Remus päätti antaa kiittämättömän Jaconian kuolla. Hän antoi valtavan voimakkaan demonin vallata itsensä, jotta hänellä olisi yksin voimaa tuhota se, minkä luomiseen oli tarvittu kaikki velhokuninkaat – Jaconiaa suojaava kristalli.

Huhutaan, että Remus olisi kaivanut silmät päästään voidakseen kutsua demoneita, joiden näkeminen olisi ollut liikaa jopa hänen mielelleen, ja että Tulathissa olisi toistunut Warthin kohtalo.

Loitsuaan varten Remus imi kaupunkilaistensa elinvoiman niin, että useimmat kuolivat niille jalansijoilleen. Vaikka demoniritarit surmasivat Remuksen ennen kuin hän ennätti saada loitsunsa valmiiksi, hänet vallannut demoni siirtyi demoniritari Cesaraniin.

Edes muut demoniritarit eivät pystyneet tuhoamaan demoniruhtinasta, mutta Cesaranin taikuudesta elävä liha jähmettyi mahtavan antimaagisen amuletin vaikutuspiirissä. Demoni jäi vangiksi demoniritarin liikkumattomaan ruumiiseen ja ruumis jätettiin amuletin viereen Tulathiin. Koko kaupunki suljettiin suuren muurin sisään, jotta kukaan ei milloinkaan siirtäisi amulettia.

Kaupungin sydämessä lihalliseen vankilaan suljettu demoniruhtinas odottaa yhä vapautumistaan. Demoniruhtinas lepää vain parin askelen päässä paikasta, jossa keskeytynyt maailmanlopun loitsu odottaa jonkun lukevan sen loppuun.

Muut demoniritarit rakennuttivat lumotun Trelauksen muurin Tulathin ympärille. Kaupunki nimettiin uudelleen Suljetuksi kaupungiksi, eikä kukaan saa mennä sinne.

Kielto on pitänyt, eikä Trelauksen muuria voi kiivetä tai murtaa. Jotkut sanovat Jaconian alla kiemurtelevien tunneleiden ulottuvan sinnekin, mutta kenenkään ei tiedetä yrittäneen kulkea sitä kautta. Tulathin loisto muistetaan enää lauluissa ja legendoissa.