Läntiset vuoret

Kohteesta Praedor-Wiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jaconian Läntiset vuoret ovat Selfiasta etelään ulottuvan ylänköalueen keskellä kulkeva laaja kallioharjanne.

Jaconian Läntiset vuoret ovat Selfiasta etelään ulottuvan ylänköalueen keskellä kulkeva laaja kallioharjanne. Harjanteen korkeimmat huiput kohoavat jopa kuuteen virstaan ja niiden lumipeite kimaltaa kaukana horisontin yläpuolella.

Läntisten vuorten lännenpuoleista reunaa kutsutaan joskus Harmaaksi valtakunnaksi. Valtakuntien kannalta vuoret ovat maailman länsiraja ja vain läntisillä paimentolaisilla, jos heilläkään, on mitään tietoa sen taakse jäävistä maista.


Ilmasto

Läntisten vuorten pysäyttämät pilvet satavat niille vetensä ja pilvimatto ulottuu kauas Borvarian puolelle. Vesi pakkautuu joko huippujen jäätiköiksi tai virtaa asumattomilta länsirinteiltä alas monina pikkujokina ja puroina Suden autiomaahan ja sen ylitse Borvariaan.


Maasto

Vaikka korkeat huiput ovat luoksepääsemättömiä, rinteet ovat loivempia ja helppokulkuisempia kuin Itäisillä vuorilla, mikäli sää on suopea. Tottumaton kulkija voi kuitenkin nyrjäyttää nilkkansa tai rampauttaa hevosensa sammaleen ja jäkälän peittämässä louhikossa. Etäisyydet ja mittasuhteet ovat valtavat, ja jopa kylät tai armeijan osastot hukkuvat maisemaan helposti.

Itärinteiden joet saavat alkunsa jäätiköiden sulamisvedestä ja ne ovat uurtaneet korkeiden harjanteiden väliin pitkiä laaksoja.

Tietyillä rotkoilla ja kuruilla on hirveä maine aaveiden vuoksi ja jotkin vuoristolaisheimot jättävät vankinsa sidottuina vaarallisina pidettyjen luolien suulle, uhreiksi pahoille hengille. Nämä luolat voivat ulottua Jaconian alaisiin tunneleihin asti, ja pahat henget olisivat siten niissä liikkuvia hirviöitä.

Farrignian lounaisilla rajamailla on Kuparivuorena tunnettu tulivuori.


Kasvisto

Laaksojen rinteitä peittää kanerva. Laaksojen pohjalla virtaavia jokia reunustavat koivut ja katajat, alemmaksi laskeuduttaessa myös kuuset.


Eläimistö

Läntisillä vuorilla elää monenlaisia eläimiä. Maakotkat pesivät saavuttamattomilla kielekkeillä, mistä ne näkevät kauas. Kanervikon ylärajalla liikkuu myyriä ja ketteräjalkaisia vuorikauriita. Siitä alaspäin alkaa näkyä myös jäniksiä, kettuja ja monia lintulajeja. Liikkuupa rinteillä joskus karhujakin, vaikka nämä enimmäkseen pysyttelevät laaksonpohjien metsissä.

Ihmisille vaarallisia luonnonpetoja ovat sudet, karhut ja joskus kotkatkin, eikä vuorikauriin puskukaan mukavalta tunnu. Mutta Angarin velhokuningas loi karanneista orjistaan syntyneen vuoristolaiskansan kiusaksi myös monia uusia petoja.

Jäätiköiden alaisissa luolissa elää yhä lumiapinoita, suuria valkoisia ihmisapinoita, jotka tekevät hyökkäyksiä laaksojen kyliä vastaan. Joskus ne myös vaanivat yksittäisiä kulkijoita, jotka viedään jääluoliin ja syödään, samalla kun heidän verellään piirretään kuvioita ja kiemuroita luolien seiniin. Muut muinaiset pedot ovat käyneet hyvin harvinaisiksi ja niiden hirmuiset kallot koristavat voitonmerkkeinä heimopäälliköiden taloja.

Tietyillä rotkoilla ja kuruilla on kuitenkin yhä huono maine. Jotkin klaanit jopa jättävät vankinsa sidottuina vaarallisina pidettyjen luolien suulle, uhreiksi luolien pahoille hengille jotta nämä eivät tulisi ulos. Tällaiset luolat voivat ulottua Jaconian alaisiin tunneleihin, ja pahat henget olisivat siten niissä liikkuvia hirviöitä.


Lähteet