Velhokuninkaat

Kohteesta Praedor-Wiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Velhokuninkaat olivat mahtavia ruhtinaita jo ennen kuin Jaconiaa oli olemassa.


Jäsenet


Historia

Varhaisimmat legendat kertovat muinaisten velhokuninkaiden julmuudesta ja kuinka ihmiskunta oli orjuutettu heidän valtansa alle vuosituhansien ajan. Velhokuninkaat ja heidän aikansa muistetaankin synkkänä kauhun ja sorron aikakautena jolloin hirmuteot seurasivat toisiaan.

Velhot eivät ole yhtä tuomitsevia, mutta he kään eivät kiistä, etteivätkö velhokuninkaat olisi olleet tyranneja ja pitäneet kuolevaisia karjana tai työkaluina, vailla oikeuksia tai omaa tahtoa. Velhot tietävät myös paljon sellaisia velhokuninkaiden hirmutekoja, joista kuolevaisilla ei onneksi ole aavistustakaan.


Borvarian tuho

Ennen Borvarian tuhoa joukko vanhoja ja väkeviä velhoja aavistivat uhkaavan vaaran. He alkoivat luoda turvapaikkaa valloilleen riistäytyneeltä magialta muun Borvarian pilkatessa koko ajatusta. Sitten villi magia nielaisi Borvarian, velhokuninkaiden turvapaikka jäi saareksi keskelle helvettiä ja pilkkaajien nauru vaihtui hirviöiden huudoiksi.

Velhokuninkaiden suojaloitsu sulki sisäänsä palan elävää maailmaa ja Borvarian kauhut ympäröivät sitä joka puolelta kuin meri saarta. Nuo velhot muistetaan nykyisin velhokuninkaina. Heidän luomansa elämän saareke sai nimekseen Jaconia.

Velhokuninkaat elivät Jaconiassa kuten Borvariassakin: keskellä luonnollista ja yliluonnollista ylellisyyttä. He eivät kuitenkaan halunneet Borvarian kohtalon toistuvan, joten taikuuden harjoittaminen ja kuolemattomaksi tekevän eliksiirin nauttiminen rajattiin heihin itseensä ja valituille velhojen suvuille. Jokaisesta sukupolvesta vain yksi poika pääsi velhon oppiin.

Velhoperheiden muista lapsista tuli virkamiehiä ja sotilaita, jotka vanhenivat ja kuolivat. Näin velhosuvuista polveutui kuolevainen yläluokka, jota voisi verrata nykyisen Jaconian aatelisiin. Sen asema kuitenkin vaihteli valtakunnasta ja jopa suvusta toiseen.


Varhaiset velhokuninkaat

Jaconia jaettiin osiin velhokuninkaiden kesken, joista jokainen piti omaa hoviaan pääkaupungissaan. Näistä kaupungeista neljä (Angar, Emith, Holrus ja Piperia) ovat säilyneet asuttuina näihin päiviin saakka. Kaksi muuta tunnettua pääkaupunkia olivat Tulath(nyttemmin Suljettu kaupunki) ja Warth (kirottuja raunioita).

Kuolevaisten tarinat tuntevat kuusi velhokuningasta. Sisällissodan puhjetessa heitä oli jäljellä vain viisi Kirel Curarimin kadottua Warthin tuhoutuessa. Jotkut oppineet ovat arvelleet, että velhokuninkaita olisi joskus ollut enemmänkin.


Sisällissota

Sisällissota pyyhkäisi koko velhojen kulttuurin lähes olemattomiin.


Lähteet